Irtipäästäminen

Välillä vähän syvällisempää pohdiskelua.

Tiedättekö tunteen kun jonkun asian oikein oivaltaa, ahaa-elämys. Ikään kuin joku tuolla itsensä sisällä liikahtaa, kuuluu "klik" ja sitten se on osa sinua.

Monesti elämässäni olen hokenut itselleni "päästä irti, päästä irti, päästä irti.." Tänä syksynä vihdoin oivalsin ja sisäistin asian, ainakin osittain.

Muutama tiivistetty tilanne, ajatus..

Esikoiseni tahtoi kovasti kaverinsa luokse yökylään. Ihana perhe, jotka ovat meille läheisiä. Heille se kävi oikein hyvin. Mutta voinko päästää häntä, entä jos..tai..niin...No, niin minä päästin. Päästin hetkeksi aikaa irti esikoisestani. Hän oli ensimmäistä yötä kaverinsa luona ja kaikki oli mennyt hienosti.

On ilta, väsyttää, onneksi lapset nukkuu..  Haluaisin jo itsekin nukkumaan. Pitäisi laittaa pyykit, tiskit, lattiallakin pyörii pölykoiria. Ai niin ja ne lomakkeet pitäisi täyttää ja palauttaa. Mistä aloittaa, en saa ajatuksiani kasaan.. Antaa olla. Ei ne karkaa mihinkään. Päästän hetkeksi irti suorittamisesta, tai ennemmin ajatuksesta/ oletuksesta "pitäisi olla puhdas koti" tms. Koitan nukkua yöni hyvin ja aamulla tartun asioihin uudella tarmolla. Niin tai entä jos mieheni voisi laittaa vaikka pyykit, "voisitko kulta?" Kyllä, kyllä hän voi. Osaa mieskin laittaa pyykit. Nyt on sekin hoidossa. Painelen hyvillä mielin nukkumaan.

Pappa on kuollut. Miksi, miksi nyt. Olisi ollut niin paljon vielä sanottavaa. Hän ei ehtinyt nähdä kun Tsirppa oppi kävelemään.. Annan ikävän tulla, suren suruni. Nuku hyvin. Kiitos kaikesta. Hyväksyn hänen poismenonsa. Päästän irti hänestä, luovun. 
Vielä me ehkä nähdään.

On monia asioita ja tilanteita mistä päästää irti. Suunnitelma, unelma, ihminen, muisto, esine, ajatus, lemmikkieläin, tapa. Kaikella on myös aikansa. Joskus irtipäästäminen vie vain hetken, toisinaan ehkä koko elämän.. Mietin mistä irtipäästäminen voisi koostua? Mieleeni tuli sanat hyväksyminen ja luopuminen. Jotta voi päästää irti pitää mm. hyväksyä tilanne, se voi viedä yllättävälle matkalle omaan itseensä. Hyväksyä mahdollisesti omat rajansa, resurssit, elämän tilanne jne. Irtipäästäminen voi olla vaikeaa, haikeaa, huojentavaa, mutta se on välttämätöntä että voisi jatkaa matkaa. Se pitää oppia, joskus uudestaan ja uudestaan.

Kaikki kokee varmasti tämänkin asian omalla tavalla. Tässä minun pohdintani kahvikupin ääreltä.

- Lisbeth

P.s Täällä on lunta!

Miltä tuntuu kun pesä on tyhjä?

Tänään aamupäivällä touhuttiin lasten kanssa pihalla. Aurinko paistoi, lämpöä noin +10 astetta. Naapurin Olavi tuli meidän juttusille. Kyseli kuulumisia. Kerroin että kiirettä on pitänyt, kuten tavallista näiden nassikoiden kanssa. Ollaan vietetty paljon neljästään aikaa, mieheni ollessa töissä. Omaa aikaa ei ole juurikaan ollut.. (Huokaisu)

Olavilla on itsellään myös kolme lasta. Nuorimmainen muutti viikko sitten pois kotoa, opiskelemaan toiseen kaupunkiin, satojen kilometrien päähän. Kaikki lapset on lähtenyt maailmalle.

Kysyin Olavilta, miltä se tuntuu? Olavi katsoi maahan "Kyllä se tuntuu.."

Katsottiin kun Iso tyttö ja Ukkeli juoksivat ympäriinsä ja kiljuivat. Vilkaisin Olavia ja mietin, en varmaan edes tajua kuinka nopeasti minä olen hänen kengissään. Ihmetelemässä, mitä nyt kun pesä on tyhjä. Hetki sitten pohdiskelin itseksi, miten saisin kaikki kolme nukkumaan samaan aikaan päikkärit, että voisin juoda kahvini edes rauhassa.

Olavi meni pelamaan Ukkelin ja Ison tytön kanssa sählyä. Minä seisoin paikoillani ajatuksissani.

Ukkeli saippuakuplien perässä

- Lisbeth

Värittäminen rentouttaa

Aikuisten värityskirjat ovat olleet kovassa nosteessa ja innoissani kävin ostamassa itsellenikin värityskirjan. Lasten kanssa ollaan yhdessä paljon väriteltykin prinsessoja ja autoja. Yksinkertainen ja hyödyllinen aktiviteetti. Kivaa tekemistä yhdessä tai yksin, samalla voi laskea vähän kierroksia.

Olen tutustunut mindfullness harjoituksiin ja minusta on mielenkiintoista että on se yhdistetty nyt myös värittämiseen. Minun hankkimassa värityskirjassa mindfullness, eli ns. tietoisuustaito on otettukin hyvin vahvasti esille esipuheessa.

Olen koittanut iltaisin ottaa vähän omaa aikaa. Asettunut ruokapöydän ääreen, kirjan ja värikynien kanssa. Hetken aikaa väritellyt, nollanut samalla ajatukset. Sen jälkeen on ollut hyvä mennä levollisin mielin nukkumaan. Kolmen pienen lapsen kanssa ei ole hirveästi aikaa omille harrastuksille. Tämä toimikoon nyt hyvänä harrastuksena, sillä ei katso aikaa eikä paikkaa. 

Lasten kanssa ollaan myöskin otettu kaikki omat väritykirjat ja pidetty oikein väritys istuntoja :) Suosittelen. Varoituksen sana, koukuttaa.

- Lisbeth

Ajatuksia sisutuksesta ja säilytyksestä

En isommin haaveile mistään uudesta materiaalista. Korkeintaan uudesta matosta lastenhuoneeseen. Okei, välillä myös uudesta ruokailuryhmästä, mutta harkitaan sitä ehkä 18 vuoden päästä, kun lapset on muutaaneet pois kotoa :) Haluaisin käydä kaikki kaapit taas läpi ja hankkiutua eroon meille turhasta tavarasta. Tämän prjoketin olenkin vaivihkaan taas aloittanut. Vähän fiksata ja siistiä nurkkia. Vaihtaa tavaroiden, tekstiilien paikkaa, jne. Sillä saa minusta jo paljon aikaiseksi ja piristettyä kodin ilmettä.

Minua kiehtoo minimalistinen elämä. Kun aikoinaan muutin mieheni kanssa saman katon alle, pieneen yksiöön, hankkiuduin suurimmasta osasta tavaroistani eroon lahjoittamalla ne ystävilleni. Jäljelle jäänyt omaisuuteni mahtui yhteen kaappiin. Yhden huonekalun, sohvan, säästin omaan käyttöön. Siitä tuli hyvä fiilis. Mitä sitä ylimääräisellä tavaralla, kun oli vasta rakastunut, "All you need is love" :)

 Lapsiperheessä materiaalin määrä on vähän toinen ja niiden tarve. Eikä siitä eroon pääseminenkään tunnu niin helpolta.. Osaan tavaroihin on tullut itselläni se "tunneside" tai muisto. Vaikka mihinpä ne muistot katoaisi vaikka tavara jatkaisikin matkaansa. Edellä mainittua lausetta hoen mantran lailla, aina kun lähen käymään perusteellisemmin kappeja läpi. Toisaalta on myös toinen osapuoli joka ei suostu esim. luopumaan lelustaan " Nyt minä aijon leikkiä tällä!". Tavaraa jää myös helposti nurkkiin roikkumaan, kun odotellaan koska pienempi sisarus saa ne käyttöönsä. Toki on järkevää tehdä kestäviä hankitoja ja kierättää sisarusten kesken. Mielessäni on ehkä tällä hetkellä kuinka paljon leluja ja vauvakirjoja voin laittaa kiertoon kun Tsrippa kasvaa niistä ohi.. Ihan kuin niiden tilalle ei muka tulisi sitten mitään, kuten uusia leluja :D

Kun sitä tavaraa kerta nyt on, niin toinen asia mikä itseäni myös kiehtoo: kuinka järjestys pidetään?

Koreja, purkkeja, pussukoita, nyssyköitä, laatikoita jne. Niitä on tullut hankittua melkoisesti. Lisäksi kaikenlaisia niksejä koskien järjestystä, säilytystä, lajittelua on tullut kokeiltua. Meillä oli yhdessä vaiheessa käytössä kori, johon kaikki laittoi käytetyt vaatteet, jotka eivät kuitenkaan ollut likaisia. Se ei toiminut meillä. Saatiin yksi iso ryysykasa vaan lisää. Jos oli lempipaita hukassa, niin sitä haettiin sitten kaapista, pyykkikorista, kuivaustelineeltä, paikasta mihin Ukkeli voisi sen laittaa (?!) ai niin, sieltä epäimääräisestä ryysykasasta. Lapsilla on nyt omissa kaapeissaan pikkukorit alahyllyllä, mihin voivat laittaa vaatteet jotka on ollut päällä, mutta ovat vielä puhtaat. Katsotaan miten se toimii pitemmän päälle. Ajatus on että aamulla kun mennään vaatekaapille, katsotaan mitä omassa korissa on, otetaan sieltä ne eiliset housut ja sitten katsotaan puhdas paita vaatepinosta.

  4,5 vuoden aikana olen tajunut että lapsiperheessä pysyy järjestys parhaiten kun kaikilla tavaroilla on oma paikkansa. Sen eteen pitää kuitenkin nähdä vaivaa, etenkin kun neliöitä on rajallisesti ja vielä kun väkimäärä lisääntyy. Jos jollain on hyviä niksejä koskien aihetta, niin kerro ihmeessä :)

Hyvän tovin oon tässä taas paasannut mm.minimalistisuudesta, niin seuraavaksi onkin sopiva kertoa viimeisimmistä hankinnoistani, hohoo! :D

Ostin itselleni synttärilahjaksi nämä House Doctor säilytyspurkit. Näytää kivalle ja ne ovat myös käytännöllisiä. Sain lisää tilaa kuivakaappiin ja tuotepaketit lähti suoraan kiertoon. Selityksiä löytyy :)

Lisäksi vielä House Doctorin lasipullon.

Ruukussa sitruunamelissa

Minulla on ollut tapana ostaa keittiön pöydälle joko ruukkukukka tai leikkokukkia. Tänä kesänä olen ostanut jonkun yrtin kaupasta ja laittanut sen rukkuun. Piristää, kuten viherkasvit aina, tuoksuvat hyvälle ja sen voi hyötykäytää, eikä maksa paljoa. Aikaisemmassa postauksessa virkaa toimitti basilika.

Leppoisaa lauantaita!

- Lisbeth

Pieni road trip

Käytiin pari viikkoa sitten pienellä road tripillä. Meinattiin kyllä kääntyä takaisin kotia kun ensimmäiset 70km oltiin ajettu, mutta onneksi ei käännytty. Ajettiin pääsääntöisesti 8 tietä pitkin. Matkalla jouduttiin poikkeamaan terveyskeskuksessa, missä oli todella ystävällinen lääkäri. Matka jatkui sen jälkeen huomattavasti lepposimmissa tunnelmissa. Kiitokset vielä sinne :) Lapsiperheen reissaamiseen voi hyvinkin liittyä extreme ja extempore jutut..

Yksi parhaimmista hetkistä oli hotellissa. Pötköttelin pehmeällä sängyllä Tsripan kanssa ja seurattiin kun Iso tyttö ja Ukkeli leikkivät vieressä. Ei pyykivuorta, tiskivuorta, ei velvollisuuden tunnetta häärätä ympäriinsä. Kuhan vain oltiin ja nautittiin toistemme läsnäolosta. Mieleeni tulee, onko se niin vaikea asettua vastaavanlaisesti tässä arjessa?

 

Matkalla näimme paljon sukulaisia, ystäviä, meren, ah.. Söimme hyvin, uimme, käytiin sisäleikkipuistossa, useamman kerran kävelyllä, katsotiin elokuvia, kuunneltiin autossa lastenlauluja, joiden mukaan hoilattiin jne. Kilometrejä kertyi auton mittariin, ja minäkin sain yhden vuoden lisää.. ;) 

- Lisbeth

Lisäkäsiä kiitos

Tapahtui viime viikolla: Ukkeli istuu keskellä keittiön pöytää ja nypii kukasta lehtiä irti, samalla kun imetän Tsirppaa sohvalla. Komennan häntä lopettaamaan, käsky menee kuuroille korville. Isoa tyttöä ei näy eikä kuulu, kuhan ei ole mennyt taas omin luvin pihalle...

Tapahtui tällä viikolla: Tsirppa itkee rattaissa, Ukkeli seisoo hiekkalaatikolla pissat housuissa, Isoa tyttöä ei näy.. Kuhan ei nyt ajanut pyörällä parkkipaikalle, mikä on kieletty.. 

Myöhemmin samana päivänä: Ruoka porisee liedellä, Iso tyttö häärii lieden ympärillä. Kuhan ei nyt polta itseään. "Varovasti!" Ei se kuuntele.. Tsirppa itkee lattialla ja Ukkelilla tuli taas pissat housuun, lastenhuoneen lattialla on lammikko..

Muutama ohimenevä tilanne. Välillä tuntuu että näitä tilanteita riittää 24/7. Jos olen nukkunut hyvin ja olen hyvällä tuulella, kaikki ratkeaa yleensä aika vaivattomasti. Jos olen todella väsynyt, tuntuu ettei aivot toimi, olo on riittämätön, tekisi mieli itkeä, silloin tilanteet ovat huomattavasti haastavampia

Viime syksynä kun olin raskaana, mietin kun kolmas syntyy, niin minun pitäisi olla entistä tehokkaampi.. Hyvin perinteinen ajattelutapa suoritusyhteiskunnassa. Enemmän, nopeammin, tehokkaammin. Ei se ihan niin mene.. Vaikka lapsia on nyt kolme, minulla on edelleen vain kaksi kättä ja 24h vuorokaudessa. Se ei muutu siitä miksikään. Välillä tosin kun kädet loppuu kesken, saatan käyttää jalkoja.. :D Kuullostaa omaankin korvaan huvittavalta. Niin sitä ihminen venyy tarvittaessa. Jaloilla saa nosteltua lattialle pudonneita tavaroita, tarvittaessa estettyä lasta esim. menemästä tielle jne. Olisipa kätevää jos synnytyssairaallassa olisi laatikko, mistä voisi ottaa lähtiessään mukaansa lisäkäsiä "Saa ottaa".

Olen ollut itselleni monessa asiassa aika kriittinen. Esikoisen synnyttyä etenkin. Nyt olen opetellut olemaan itselleni armollisempi, pyytämään apua ja priorisoimaan asioita uudella tavalla. Arjessa lasten turvallisuus ja perustarpeet on ensimmäisenä, sitten oma jaksaminen, puolisoa unohtamatta ja niiden jälkeen kotityöt jne. Kiireen tuntua koitan myös välttää. Kaikenlaisia "pirkka niksejä" olen pyrkinyt omaksumaan, millä helpottaa arkea. Kavereiden kanssa olemme puhuneet että pitäisi joskus jakaa ajan kanssa ideoita ja oivalluksia miten kukin helpottaa omaa arkeaan.

Toisinaan kun sähelletään lasten kanssa menemään, niin lisäkäsiä tuleekin aivan yllättäen.

Kiitos sinulle tuntematon äiti joka kannoit Tsirpan kopassaan päiväkodin eteiseen, samalla kun minä kannoin riehuvaa uhmaikäistä ja laukkuja sylissäni. Ja kiitos vielä myötätunnostasi "Meilläkin on näitä tilanteita". Minulla oli hyvä mieli koko sen päivän :)

Kiitos sinulle kassaneiti, joka pakkasit ostokseni kasseihin, samalla kun juoksin karkailevien lasten perässä kaupassa. Positiivinen asenteesi myös piristi.

Kiitos sinulle neuvolantäti joka käytit lastani vessassa, sillä aikaa kun imetin Tsirppaa ja vahdin toista lasta.

Kiitos sinulle tuntematon isä, joka kysyit tarvitsenko apua, kun kannoin Tsirppaa ja kasseja.

Kiitos myös autoilijoille jotka pysähdytte suojatielle ja turvaatte minun ja lasteni kulun tien ylitse.

Näistä tilanteista tulee niin hyvä mieli että liikutun edelleen niitä muistellessa. Vaikka aina ei olisikaan lisäkäsiä paikan päällä, aina on kuitenkin joku jolle soittaa, kiitos siittä.

- Lisbeth

Mielikuvitusleikki, lottovoitto

Haaveileminen on kuulemma hyvästä, ja mielikuvitusleikit kehittävät monin tavoin.. On siis ok, jos hetken aikaa tässä istun ja kuvittelen jos voittaisin lotossa... Aika on varmasti kaikilla nykyajan ihmisillä kortilla. Sitä ei voi konkreettisesti ostaa, mutta minulla on ajatus miten saisin sitä pelattua itselleni lisää, jos olisin voittanut lotosta. Palkkaamalla henkilökuntaa meidän huusholliin.

1. Sihteeri

Meidän sihteerin tehtäviin kuuluisi mm:

- Vauvakirjojen täyttäminen

- noin 700 kuvan järjestäminen valokuva-albumeihin

- Valokuvien läpikäyminen koneelta viimeiseltä kahdelta vuodelta ja niiden teettäminen

- Laskujen maksu

- Asiakirjojen arkistointi

- Lomakkeiden täyttöä (päiväkotihakemukset, muutosilmoitukset jne.)

- Harrastuksiin ilmoittamiset + muihin tapahtumiin, synttäreille jne.

- Kirjakerhopakettien peruuttaminen

- Postissa ramppaaminen

- Neuvola-aikojen varaus!

- Kalenterin ylläpito 

Onhan tuossa jo näin alkuun..

2. Kodinhoitaja/ Siivooja

Muahahaa, ei tarvi varmaan erikseen listata :D

Kaikki siivoukset lattiasta kattoon.. Kiitos.

3. Autonkuljetta

Ihan turvallisuussyistäkin. Ei oo helppoa keskittyä ajamiseen jos kaikki kolme huutaa takapenkillä.

4. Lastenhoitaja

Kaikki kolme edellämainittua henkilöä palkkaisin, jotta saisin enemmän aikaa lapsilleni. Lastenhoitajan palkkaisin satunnaisesti, että saisin aikaa myös mieheni kanssa.

Siinä olisi jo aikamonta uutta työpaikaa tällekkin paikkakunnalle!

Jos voittaisin lotosta, lahjoittaisin rahaa toki hyväntekeväisyyksiin. Joo, ja törsäisin myös vähän.. Ostaisin lapsille leikkimökin. Käytiin ihailemassa alla olevaa leikkimökkiä, tai siis leikkilinnaa lasten kanssa kauppareissulla. Sisällä on parvi, jossa voisi vaikka nukkua! Saatoin olla minä joka oli eniten innoissaan tästä leikkilinnasta.. Niin, niitä omia lapsuuden haaveita :D

Aika lopettaa mielikuvitusleikki tällä kertaa. Hauskaahan se oli, kannattaa kokeilla :)

Perheessä kaikki on terveinä, se on kyllä jo lottovoitto. Eiköhän aikaakin löydy kun priorisoi auto- ja prinsessaleikit ykköseksi.

- Lisbeth

Arjen komiikkaa

Huumorilla on iso osa meidän arjessa. Jos ei muu auta, niin sitten viimeistään nauretaan. Toki on tilanteita joista on nauru kaukana, ja tilanteita että vaatii melkoisen pinnistelyn, jotta suupielet kääntyisi ylöspäin. Monesti alkaa naurattaamaan sitten jälkeenpäin. Jos minua ei saa nauramaan, niin silloin mulla on yleensä aivan liikaa univelkaa.
 

Nauru, huumori laukaisee monesti tilanteita joissa on esim. napit vastakkain. Se rentouttaa. Se on tapa olla armollinen itselleni. Se yhdistää minua ja miestäni ruuhkavuosien keskellä. Se on lempeyttä ja leikkiä, minun ja lasten kesken. 

Meillä hoetaankin usein "Ei se maailma siihen kaadu".

Koomisia tilanteita on harva se hetki lapsiperheen arjessa, jos ne vain kykenee näkemään.

Viime lauantaina kun kävin kaupassa ja kaivoin laukusta autonavaimia, sattui nämä käteen..Tsirpan avainnippu! :D En saanut autoa käyntiin niillä, mutta hyvät naurut kylläkin. Lauantain synttäreillä huvitusta herätti myös mieheni housihin liimautunut nalletarra.

 

Minkähänlaista olisi elämä jos näitä jekkutajia ei olisi.. 

Hiljaista, liian hiljaista. Liian vähän itkua, ja naurua, jekkuja. En halua ajatella sitä.

Helsingin Sanomissa oli vasta erittäin hyvä kolumni 

Maaret Kalliolta, otsikolla: Aikuinen on terve kun se leikkii.

Toivottavasti huumori ei lopu koskaan, niin ei ole hätää.

- Lisbeth