Juhannuksena mentiin anoppilaan, maalle. Niin kuin joka juhannus. Appiukko oli tehnyt perinteisesti kaikille omat vastat. Lapsille omat minivastat. Kävin Ukkelin ja Ison tytön kanssa juhannussaunassa. Sain jopa hetken saunoa itsekseni, harvinaista. Vastoista levisi tuoreen koivun tuoksu saunaan, samalla kun ilta-aurinko pilkisti saunan ikkunasta.. Kesä.
Mieheni hoiti grillaamisen. Käly oli tehnyt maukasta sienipiirakkaa ja anoppi aivan huippua daim-kakkua! Lisukkeeksi teimme tzatzikia ja perunsalaattia. Syötiin niin että napa rutisi :)
Päivät menivät joutuin pihalla. Välillä kävi sukulaisia tervehtimässä. Tapasimme myös ensimmäistä kertaa lasten pikkuserkkun, joka oli aivan hurmaava pikkuneiti.
Yksi parhaimmista hetkistä minulle oli kun keinuttiin Tsirpan kanssa pihakeinussa. Aurinko paistoi, mutta meillä oli viltti, sillä tuuli puhalsi pohjoisesta. Tsirppa piti minua tiukasti kädestä kiinni. Seurattiin kun Ukkeli ja Iso tyttö leikki lähettyvillä ja pääskyset lentelivät ympäriinsä. Silloin ei ollut kiire mihinkään, eikä mitään puuttunut. Sen muiston laitan visusti talteen.
Tähän väliin sopiikin seuraava runo.
Sain saman runon vuosia sitten yhdeltä hyvältä työkaveriltani,
joka jäi eläkkeelle ja minä lähdin uusiin seikkailuihin.
Vaikka meillä oli paljon ikäeroa, niin meistä tuli hyvät ystävät.
Ei olla sen kummemmin nähty, mutta ehkä vielä törmäämme.
"Minä avaan syömmeni selälleen
ja annan päivän paistaa.
Minä tahdon kylpeä joka veen,
ja joka marjan maistaa.
Minun mielessäni on juhannus,
ja juhla ja mittumaari,
ja jos minä illoin itkenkin,
niin siellä on sateenkaari.
- Eino Leino -
- Lisbeth
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti