Huumorilla on iso osa meidän arjessa. Jos ei muu auta, niin sitten viimeistään nauretaan. Toki on tilanteita joista on nauru kaukana, ja tilanteita että vaatii melkoisen pinnistelyn, jotta suupielet kääntyisi ylöspäin. Monesti alkaa naurattaamaan sitten jälkeenpäin. Jos minua ei saa nauramaan, niin silloin mulla on yleensä aivan liikaa univelkaa.
Nauru, huumori laukaisee monesti tilanteita joissa on esim. napit vastakkain. Se rentouttaa. Se on tapa olla armollinen itselleni. Se yhdistää minua ja miestäni ruuhkavuosien keskellä. Se on lempeyttä ja leikkiä, minun ja lasten kesken.
Meillä hoetaankin usein "Ei se maailma siihen kaadu".
Koomisia tilanteita on harva se hetki lapsiperheen arjessa, jos ne vain kykenee näkemään.
Viime lauantaina kun kävin kaupassa ja kaivoin laukusta autonavaimia, sattui nämä käteen..Tsirpan avainnippu! :D En saanut autoa käyntiin niillä, mutta hyvät naurut kylläkin. Lauantain synttäreillä huvitusta herätti myös mieheni housihin liimautunut nalletarra.
Minkähänlaista olisi elämä jos näitä jekkutajia ei olisi..
Hiljaista, liian hiljaista. Liian vähän itkua, ja naurua, jekkuja. En halua ajatella sitä.
Helsingin Sanomissa oli vasta erittäin hyvä kolumni
Maaret Kalliolta, otsikolla: Aikuinen on terve kun se leikkii.
Toivottavasti huumori ei lopu koskaan, niin ei ole hätää.
- Lisbeth
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti