Välillä vähän syvällisempää pohdiskelua.
Tiedättekö tunteen kun jonkun asian oikein oivaltaa, ahaa-elämys. Ikään kuin joku tuolla itsensä sisällä liikahtaa, kuuluu "klik" ja sitten se on osa sinua.
Monesti elämässäni olen hokenut itselleni "päästä irti, päästä irti, päästä irti.." Tänä syksynä vihdoin oivalsin ja sisäistin asian, ainakin osittain.
Muutama tiivistetty tilanne, ajatus..
Esikoiseni tahtoi kovasti kaverinsa luokse yökylään. Ihana perhe, jotka ovat meille läheisiä. Heille se kävi oikein hyvin. Mutta voinko päästää häntä, entä jos..tai..niin...No, niin minä päästin. Päästin hetkeksi aikaa irti esikoisestani. Hän oli ensimmäistä yötä kaverinsa luona ja kaikki oli mennyt hienosti.
On ilta, väsyttää, onneksi lapset nukkuu.. Haluaisin jo itsekin nukkumaan. Pitäisi laittaa pyykit, tiskit, lattiallakin pyörii pölykoiria. Ai niin ja ne lomakkeet pitäisi täyttää ja palauttaa. Mistä aloittaa, en saa ajatuksiani kasaan.. Antaa olla. Ei ne karkaa mihinkään. Päästän hetkeksi irti suorittamisesta, tai ennemmin ajatuksesta/ oletuksesta "pitäisi olla puhdas koti" tms. Koitan nukkua yöni hyvin ja aamulla tartun asioihin uudella tarmolla. Niin tai entä jos mieheni voisi laittaa vaikka pyykit, "voisitko kulta?" Kyllä, kyllä hän voi. Osaa mieskin laittaa pyykit. Nyt on sekin hoidossa. Painelen hyvillä mielin nukkumaan.
Pappa on kuollut. Miksi, miksi nyt. Olisi ollut niin paljon vielä sanottavaa. Hän ei ehtinyt nähdä kun Tsirppa oppi kävelemään.. Annan ikävän tulla, suren suruni. Nuku hyvin. Kiitos kaikesta. Hyväksyn hänen poismenonsa. Päästän irti hänestä, luovun.
Vielä me ehkä nähdään.
Vielä me ehkä nähdään.
On monia asioita ja tilanteita mistä päästää irti. Suunnitelma, unelma, ihminen, muisto, esine, ajatus, lemmikkieläin, tapa. Kaikella on myös aikansa. Joskus irtipäästäminen vie vain hetken, toisinaan ehkä koko elämän.. Mietin mistä irtipäästäminen voisi koostua? Mieleeni tuli sanat hyväksyminen ja luopuminen. Jotta voi päästää irti pitää mm. hyväksyä tilanne, se voi viedä yllättävälle matkalle omaan itseensä. Hyväksyä mahdollisesti omat rajansa, resurssit, elämän tilanne jne. Irtipäästäminen voi olla vaikeaa, haikeaa, huojentavaa, mutta se on välttämätöntä että voisi jatkaa matkaa. Se pitää oppia, joskus uudestaan ja uudestaan.
Kaikki kokee varmasti tämänkin asian omalla tavalla. Tässä minun pohdintani kahvikupin ääreltä.
- Lisbeth
P.s Täällä on lunta!