Käytiin pari viikkoa sitten pienellä road tripillä. Meinattiin kyllä kääntyä takaisin kotia kun ensimmäiset 70km oltiin ajettu, mutta onneksi ei käännytty. Ajettiin pääsääntöisesti 8 tietä pitkin. Matkalla jouduttiin poikkeamaan terveyskeskuksessa, missä oli todella ystävällinen lääkäri. Matka jatkui sen jälkeen huomattavasti lepposimmissa tunnelmissa. Kiitokset vielä sinne :) Lapsiperheen reissaamiseen voi hyvinkin liittyä extreme ja extempore jutut..
Yksi parhaimmista hetkistä oli hotellissa. Pötköttelin pehmeällä sängyllä Tsripan kanssa ja seurattiin kun Iso tyttö ja Ukkeli leikkivät vieressä. Ei pyykivuorta, tiskivuorta, ei velvollisuuden tunnetta häärätä ympäriinsä. Kuhan vain oltiin ja nautittiin toistemme läsnäolosta. Mieleeni tulee, onko se niin vaikea asettua vastaavanlaisesti tässä arjessa?
Matkalla näimme paljon sukulaisia, ystäviä, meren, ah.. Söimme hyvin, uimme, käytiin sisäleikkipuistossa, useamman kerran kävelyllä, katsotiin elokuvia, kuunneltiin autossa lastenlauluja, joiden mukaan hoilattiin jne. Kilometrejä kertyi auton mittariin, ja minäkin sain yhden vuoden lisää.. ;)
- Lisbeth
Kun sen loman ansaitsee, sitä osaa arvostaa myös muistoissaan myöhemminkin :)
VastaaPoistaHyvin sanottu! :)
Poista