sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Paketointi voimapaperista

Kuluneella viikkolla käytiin 4-vuotiaan prinsesssan synttäreillä. Ainostaan voimapaperia oli paketointiin. Sitä piti kuitenkin jotenkin tuunata, enempi tyttömäiseksi.. Paketoin lahjan ja annoin lapsille arkin tarroja. He hoitivatkin koristelun hienosti ja mielellään. Tein vielä paperinarusta rusetin. Kaikki oli tyytyväisiä. Myös lahjan saaja :)


Voimapaperista on kyllä vaikka ja mihin. Paketoinnissakin mielikuvitus on vain rajana, miten sen tahtoo koristella.

- Lisbeth

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Aakkosjuliste

Lapset ovat olleet kiinnostuneita kirjaimista. Iltaisin luetaan välillä minun vanhaa aapista. Netistä lähdin etsimään lastenhuoneeseen aakkosjulistetta. Bongasin tämän julisteen alennuksessa. Juliste on piiretty ja painettu Suomessa, mikä on aina plussaa. Näin siitä löytyy myös kirjaimet Ä ja Ö. 
Lapset ovat hyödyntäneet julistetta koululeikeissään, kätevää.



- Lisbeth

torstai 23. heinäkuuta 2015

Omituisten otusten kerho

Päällystin lapsille vessapaperihylsyt valkoisella paperilla. Annoin vessapaperirullat, erinlaisia askartelutarvikkeita ja ohjeeksi annoin "tehkää siitä" :) Tälläinen omituisten otusten kerho siitä sitten syntyi. Yksi otusksista on vielä "evoluution vaiheessa". Saa kuulemma kädet ja jalat sitten myöhemmin.. :D Jälkeenpäin tuli mieleen miten pöllöä voisi vielä muokata. Pitää kerätä taas satsi vessapaperihylsyjä talteen ja seuraavaan kertaan.


- Lisbeth

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Tsirpalle kirpparilta

Viimeisessä kirpparipostauksessa otin esille että Tsirpalle on vaikea löytää 80-86cm vaatteita. Lauantaina sain kaivattua omaa aikaa ja pyörähdin kirpparilla. Nyt löysin Tsirpalle farkut, neuletakin, mekon ja tunikan. Tunika on kylläkin kokoa 92cm, mutta oli niin söpö että ostin jemmaan.


Nämä tuli tarpeeseen, sillä näyttää että siirrymme ihan pian käyttämään 80cm vaatteita. Ei ole Tsrippa enään mikään pienen pieni vauva. Vauhtikin on lisääntynyt hurjasti. Vaihtaa sukkelaan paikkaa lattialla ollessa, koittaa nousta tukea vasten ja konttausasentookin pääsee, joskin ei pääse vielä konttaamalla etenemään. Ikää on nyt 7kk. Suuhun on ilmestynyt myöskin 2 hammasta!

- Lisbeth

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Pieni road trip

Käytiin pari viikkoa sitten pienellä road tripillä. Meinattiin kyllä kääntyä takaisin kotia kun ensimmäiset 70km oltiin ajettu, mutta onneksi ei käännytty. Ajettiin pääsääntöisesti 8 tietä pitkin. Matkalla jouduttiin poikkeamaan terveyskeskuksessa, missä oli todella ystävällinen lääkäri. Matka jatkui sen jälkeen huomattavasti lepposimmissa tunnelmissa. Kiitokset vielä sinne :) Lapsiperheen reissaamiseen voi hyvinkin liittyä extreme ja extempore jutut..




Yksi parhaimmista hetkistä oli hotellissa. Pötköttelin pehmeällä sängyllä Tsripan kanssa ja seurattiin kun Iso tyttö ja Ukkeli leikkivät vieressä. Ei pyykivuorta, tiskivuorta, ei velvollisuuden tunnetta häärätä ympäriinsä. Kuhan vain oltiin ja nautittiin toistemme läsnäolosta. Mieleeni tulee, onko se niin vaikea asettua vastaavanlaisesti tässä arjessa?




Matkalla näimme paljon sukulaisia, ystäviä, meren, ah.. Söimme hyvin, uimme, käytiin sisäleikkipuistossa, useamman kerran kävelyllä, katsotiin elokuvia, kuunneltiin autossa lastenlauluja, joiden mukaan hoilattiin jne. Kilometrejä kertyi auton mittariin, ja minäkin sain yhden vuoden lisää.. ;) 

- Lisbeth

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Lisää Pomp de Luxia

Kaveriporukalla laitettiin vielä yksi aletilaus pompille. 
 Tilasin tällä kertaa lähinnä Ukkelille vaatteita.
Pompin vaatteet sopii ja istuu hänelle kuin nakutettu. 

Modesto neule oli alennuksessa -70%, hintaa jäi 6,59€


Sunriver housuista tuli heti yhdet lempihousuista.


Ystäväni tilasi aikaisemmin pojalleen Sheffield housut harmaana.
Housujen materiaali yllätti positiivisesti, joten tilasin samat housut Khakin värisenä.


Isolle tytölle tilasin Cicia legginsit, joka sopii hyvin aikaisemmin tilaamani Exeter mekon kanssa. Tsirpalle jemmaan Emmaus housut.



Tilasin myös muutaman tuotteen lahjaksi kummilapsille.
 Niitä ei tosin passaa täällä esitellä ;)
Pomp de Luxin osalta odotellaan seuraavaksi tulevan syksyn mallistoa ja alennuksia.

- Lisbeth

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Banaaniletut

Hyvä resepti hyödyntää ylikypsät banaanit. Lisäksi helppo ja nopea, mitä itse ainakin suosin :)
Sopii myös maidottomille.

Banaaniletut

4 kypsää banaania
2 kananmunaa
2 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa

Soseuta banaanit. Sekoita joukkoon muut aineet. Anna taikinan turvota 10 min.
Paista pannulla voissa tai margariinissa. Maistuu myös jäätelön keran!



Hyvää alkanutta viikkoa!

- Lisbeth

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Tsirppa 6kk

Tsirppa täytti 6kk tarkalleen pari viikkoa sitten. Tsirppa on tyytyväinen ja iloinen vauva.
Sisarusten tekemiset kiinnostaa kovasti, ja heidän lelunsa vetävät puoleensa ennemmin kuin omat vauvalelut. Joskus häntä harmittaa, mikäli joudun ottamaan hänen kädestään esineen mikä ei sinne kuulu. Tsirppa vaihtaa vikkelästi jo paikkaa pyörimällä, sekä kyljellään nitkuttelemalla kuten käärme.
Mieheni oli nähnyt Tsripan konttausasennossa toissa iltana. Kovasti sitä kyllä harjoittelee. Vaipanvaihto on jo hieman hastaavaa, kun tyttö ei millään malta olla paikallaan sen aikaa.


Tsirppa on kova juttelemaan. Välillä kokeilee kiljuntaa, sitten päristää jne. Häntä naurattaa aivan mahdottomasti jos puhaltaa mahaan tai leikittää lentokonetta. Sisarusten hassut kasvonilmeet saa Tsripan takuulla myös nauramaan. Jos Tsirpalla alkaa harmittamaan tai tulee nälkä, ensimmäiseksi huulet kääntyvät alaspäin, ja alkaa kuulua vaimea mumina. Jos en tässä vaiheessa ehdi reagoimaan, niin sitten hän kyllä huutaa sydäntä särkevästi. Rauhoittuu yleensä heti kun pääsee syliin turvaan.

Ensimmäistä kertaa keinussa
Kiinteitä ollaan maisteltu jo tovi. Kasviksia, marjoja, hedelmiä, maissinaksuja jne. Ruoka maistuu vaihtelevasti. Itsetehty sose, jossa on bataattia, porkkanaa ja perunaa maistuu parhaiten. Hän nauttii kun saa osallistua perheen yhteiseen ruokailuun, vieläpä kunniapaikalla, pöydän päässä syöttötuolissaan. Rintamaito on edelleen tärkein ravinnonlähde, ja hänen poskilihaksensa onkin treenattu huippuunsa rinnalla ruokailemaan.

Tuttia hän ei ole suostunut syömään, ja olimme jo päättäneet ettei edes enään kokeilla. Kunnes eräänä iltana, mieheni sai yllätten Tsripan ottamaan tutin! Tuttia hän syö kuitenkin hyvin satunnaisesti, liekkö sitten vain meidän mieliksi.

Pitkän päivän päätteeksi on ihana ottaa Tsrippa kainaloon tuhisemaan ja silitellä hänen poskeaan. 
Päiväunet hän nukkuu pinnasängyssä tai rattaissa. 


Innolla seuraamme minkälainen persoona hänestä kasvaa, ja mitä kaikkea hän opettaa meille.

Ukelin sanoin "Tsirppa on ihana"

- Lisbeth

torstai 2. heinäkuuta 2015

Vauvalahja

Halusin antaa tuttavalle vauvalahjan etukäteen, koska en tiedä milloin seuraavan kerran näemme.
Tiedossa ei ollut onko tyttö vai poika tulossa, enkä tiennyt tarkkaan mitä heillä mahdollisesti oli jo hankittuna. Annoin lahjaksi neutraalit neuvolakortin kannet.


- Lisbeth

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Lisäkäsiä kiitos

Tapahtui viime viikolla: Ukkeli istuu keskellä keittiön pöytää ja nypii kukasta lehtiä irti, samalla kun imetän Tsirppaa sohvalla. Komennan häntä lopettaamaan, käsky menee kuuroille korville. Isoa tyttöä ei näy eikä kuulu, kuhan ei ole mennyt taas omin luvin pihalle...

Tapahtui tällä viikolla: Tsirppa itkee rattaissa, Ukkeli seisoo hiekkalaatikolla pissat housuissa, Isoa tyttöä ei näy.. Kuhan ei nyt ajanut pyörällä parkkipaikalle, mikä on kieletty.. 

Myöhemmin samana päivänä: Ruoka porisee liedellä, Iso tyttö häärii lieden ympärillä. Kuhan ei nyt polta itseään. "Varovasti!" Ei se kuuntele.. Tsirppa itkee lattialla ja Ukkelilla tuli taas pissat housuun, lastenhuoneen lattialla on lammikko..

Muutama ohimenevä tilanne. Välillä tuntuu että näitä tilanteita riittää 24/7. Jos olen nukkunut hyvin ja olen hyvällä tuulella, kaikki ratkeaa yleensä aika vaivattomasti. Jos olen todella väsynyt, tuntuu ettei aivot toimi, olo on riittämätön, tekisi mieli itkeä, silloin tilanteet ovat huomattavasti haastavampia

Viime syksynä kun olin raskaana, mietin kun kolmas syntyy, niin minun pitäisi olla entistä tehokkaampi.. Hyvin perinteinen ajattelutapa suoritusyhteiskunnassa. Enemmän, nopeammin, tehokkaammin. Ei se ihan niin mene.. Vaikka lapsia on nyt kolme, minulla on edelleen vain kaksi kättä ja 24h vuorokaudessa. Se ei muutu siitä miksikään. Välillä tosin kun kädet loppuu kesken, saatan käyttää jalkoja.. :D Kuullostaa omaankin korvaan huvittavalta. Niin sitä ihminen venyy tarvittaessa. Jaloilla saa nosteltua lattialle pudonneita tavaroita, tarvittaessa estettyä lasta esim. menemästä tielle jne. Olisipa kätevää jos synnytyssairaallassa olisi laatikko, mistä voisi ottaa lähtiessään mukaansa lisäkäsiä "Saa ottaa".

Olen ollut itselleni monessa asiassa aika kriittinen. Esikoisen synnyttyä etenkin. Nyt olen opetellut olemaan itselleni armollisempi, pyytämään apua ja priorisoimaan asioita uudella tavalla. Arjessa lasten turvallisuus ja perustarpeet on ensimmäisenä, sitten oma jaksaminen, puolisoa unohtamatta ja niiden jälkeen kotityöt jne. Kiireen tuntua koitan myös välttää. Kaikenlaisia "pirkka niksejä" olen pyrkinyt omaksumaan, millä helpottaa arkea. Kavereiden kanssa olemme puhuneet että pitäisi joskus jakaa ajan kanssa ideoita ja oivalluksia miten kukin helpottaa omaa arkeaan.


Toisinaan kun sähelletään lasten kanssa menemään, niin lisäkäsiä tuleekin aivan yllättäen.

Kiitos sinulle tuntematon äiti joka kannoit Tsirpan kopassaan päiväkodin eteiseen, samalla kun minä kannoin riehuvaa uhmaikäistä ja laukkuja sylissäni. Ja kiitos vielä myötätunnostasi "Meilläkin on näitä tilanteita". Minulla oli hyvä mieli koko sen päivän :)

Kiitos sinulle kassaneiti, joka pakkasit ostokseni kasseihin, samalla kun juoksin karkailevien lasten perässä kaupassa. Positiivinen asenteesi myös piristi.

Kiitos sinulle neuvolantäti joka käytit lastani vessassa, sillä aikaa kun imetin Tsirppaa ja vahdin toista lasta.

Kiitos sinulle tuntematon isä, joka kysyit tarvitsenko apua, kun kannoin Tsirppaa ja kasseja.

Kiitos myös autoilijoille jotka pysähdytte suojatielle ja turvaatte minun ja lasteni kulun tien ylitse.

Näistä tilanteista tulee niin hyvä mieli että liikutun edelleen niitä muistellessa. Vaikka aina ei olisikaan lisäkäsiä paikan päällä, aina on kuitenkin joku jolle soittaa, kiitos siittä.


- Lisbeth